Nagarjuna:
Opin pisara ja jalokivikoriste
Nagarjuna
oli 2.-3. vuosisadalla elänyt suuri intialainen oppinut ja buddhalainen filosofi,
joka perusti madhyamika-koulukunnan. Nagarjunan kirja tarjoaa hyvin mielenkiintoista
luettavaa myötätunnon merkityksestä, hyveellisistä teoista
ja karman laista buddhalaisen filosofian teoriassa ja käytännössä.
Ihastuttavien ja jännittävien tarinoita kautta kirja paljastaa samsaran
pysymättömän luonteen ja kannustaa lukijaa kohti buddhalaista käsitystä
nirvanasta.
Aikuisten lisäksi myös lapset voivat nauttia ja hyötyä "Opin pisaran" ja erityisesti sen selityksen "Jalokivikoristeen" lukemisesta. Kirja menee syvälle tarinoiden ja satujen maailmaan tuoden mukanaan buddhalaisen sanoman rakkaudesta, myötätunnosta ja hyvyydestä kaikkia aistivia olentoja kohtaan.
Kirjassa on 90 elämänviisautta sisältävää säettä, joista osaan on liitetty opettavainen tarina. Seuraavassa on katkelma kirjasta:
Mikäli
autat kaikkia ilman halveksuntaa tai imartelua
kuin säteilevä aurinko,
joka paistaa kaikille
aikomuksesi ja apusi ovat todella hyödyksi
aivan
kuin silloin kun pienenpieni hiiri pelasti norsun kuopasta.
Hiiri
putosi kerran syvään kuoppaan, ja pystymättä kiipeämään
ylös se oli kuolemaisillaan nälkään. Norsu kuuli sen säälittävän
huudon, tuli katsomaan mikä oli hätänä ja laski häntänsä
kuoppaan. Hiiri roikkui siinä hampaillaan ja pelastui. Iloissaan hiiri kertoi
norsulle, kuinka kiitollinen oli ja ettei milloinkaan unohtaisi palvelusta. Norsu
sanoi: "Jatka nyt matkaasi rauhassa ja auta muita, jotka ovat vaikeuksissa."
Monta vuotta myöhemmin, kun norsu oli tullut vanhaksi ja heikoksi, myös
se putosi kuoppaan, ja koska kuoppa oli kapea ja norsun ruumis valtavan suuri,
se ei päässyt ylös kuopasta. Sitten paikalle sattui tulemaan sama
hiiri. Se näki norsun epätoivon ja kutsui paikalle kaikki lähiseudun
hiiret. Yhdessä ne kaivoivat sileäksi kuopan toisen reunan ja norsu
pääsi vapaaksi.
Opetus: Auttaessasi muita tämä
apu palautuu takaisin sinulle.
Tästä syystä hanki tietoa auttaaksesi
muita olentoja.