H.S. OLCOTT

VANHOJA PÄIVÄKIRJAN LEHTIÄ

Teosofisen Seuran toinen perustajajäsen, eversti H.S. Olcott (1832-1907) piti päiväkirjaa, josta hän kokosi tämän kirjasarjan. Hän kertoo teosofisesta työstään H.P. Blavatskyn kanssa, yhteydestään Mahatmoihin, matkoistaan moniin maihin ja T.S:n kasvusta pienestä New Yorkissa perustetusta alusta kansainväliseksi Seuraksi, jolla on osastoja ympäri maailmaa. Kirjasarja on henkilökohtainen näkemys eikä tarkoitettu Teosofisen Seuran viralliseksi historiaksi.

Kirjasarjan suomenkielisessä laitoksessa on kaikkiaan 18 osaa, joissa kussakin on noin 120 sivua. Kunkin osan hinta on 15 euroa. Kirjasarjan tulossa olevat osat voi tilata jatkotilauksena. Tällöin lähetämme kirjan heti sen ilmestyttyä ilman postikuluja. Jatkotilauksen voi lopettaa milloin tahansa. Tällä tavalla varmistat myös koko kirjasarjan saannin. On myös mahdollista, että kaikkien kirjojen ilmestymisen jälkeen sarjaa ei ole saatavana yksittäisinä kirjoina, vaan kokonaisena 18-osaisena kirjasarjana. Painosmäärä on pieni ja uusien painosten julkaiseminen on epätodennäköistä.

Osa I, luvut 1-10, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

Perustajien ensimmäinen tapaaminen
Madame Blavatsky Amerikassa
Philadelphia-ilmiö
Madame Blavatskyn toinen avioliitto
Spiritualismi
Itämainen paheksunta
Tohtori Slade
Teosofisen Seuran perustamissuunnitelma
Teosofisen Seuran perustaminen
Paroni de Palm

Osa I, luvut 11-20, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

Ensimmäinen polttohautaus Amerikassa
"Art of Magic" -kirjan otaksuttu kirjoittaja
Hunnuton Isis
Erilaisia olettamuksia
Vieraiden entiteettien hallinnassa
Käsitteiden määrittelyä
Jälleensyntyminen
Teosofisen Seuran varhaisvaiheita
Ristiriitaisia näkemyksiä

Osa I, luvut 21-29, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

New Yorkin päämaja
Erilaisia ilmiöitä
Kuvien presipitointi
Kaksoispuolen heijastaminen
Swami Dayanand
Madame Blavatsky kotioloissa
Illuusioita
Kuvaus madame Blavatskyn luonteesta
Madame Blavatskysta tulee Amerikan kansalainen
Englannin Teosofisen Seuran muodostaminen
Viimeiset päivät New Yorkissa

Osa II, luvut 1-10, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

Lähtö Amerikasta
Asettuminen Bombayhin
Perustan luominen
Monia ihmeitä
Matka Pohjois-Intiaan
Retkiä pohjoisessa
Dayananda Saraswati
Käärmeen lumoaminen
"Theosophist"-lehden perustaminen
Tulevien työntekijöiden saapuminen alkaa
Matkat Allahabadiin ja Benaresiin
Ilmiöitä ja pandiitteja
Ensimmäinen matka Ceylonille

Osa II, luvut 11-21, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:
Yleinen innostus
Matka päättyi
Pieni kotoinen kohtaus
Swami Dayanand Saraswatin näkemyksiä joogasta
Simla ja vuoristokaupunkilaiset
Mitä Simlassa tapahtui?
Upeita näkymiä
Pyhä Benares
Djinnien mestari
Ceylonin buddhalaisuus
Buddhalaisen rahaston perustaminen

Osa II, luvut 22-30, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut
Bombaysta pohjoiseen ja takaisin
Asuntolaivamatka HPB:n kanssa
Baroda Ceylonille ja parantamista siellä
Mahdollinen luonnevikaisten parantamisen salaisuuden löytyminen
Parantamistapauksia
Kiertelyä ja parantamista Bengalissa
Korusanaisia kohteliaisuuksia
Kuuron miehen parantaminen Nelliappan temppelissä
Eteläintialaisia ihmeitä

Osa III, luvut 1-11, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

Virallinen tunnustaminen
Pondicheryssä nähty adepti
Mestari K.H. Lahoressa
Kashmirin maharadzan vastaanoto
Damodarin salaperäinen katoaminen
Tulevat tapahtumat heittävät varjonsa etukäteen
Ilmiöitä ja parantamisia Nizzassa
Taistelu T:S:n lontoon looshisa
HPB ja Psyykkisen Tutkimusseuran raportti
Buddhalaisen tehtävän menestyksellinen lopputulos
Ajatuksensiirron todellisuus

Osa III, luvut 12-20, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:

Adeptin muotokuvan maalaaminen
Kokemuksia Saksassa
Coulombien ja lähetyssaarnaajien salaliitto
Ensimmäinen käynti Burmassa
HPB lähtee Eurooppaan
Ennustajista
Damodarin lopullinen lähteminen
Takaisin Pohjois-Intiassa
Teosofian edistyminen Intiassa

Osa III, luvut 21-30, hinta 15,-

Sisältää seuraavat luvut:
Pandiittien ilmiömäinen muisti
HPB maanpaossa
Eropyynnön valvoja
Polttohautausseremonia Ceylonilla
Buddhalaisen lipun suunnittelu
Adyarin kirjaston perustaminen
Avajaisseremonia
Matkustelua Ceylonilla ja Länsi-Intiassa
Roistoja - Walesin prinssi vaarassa
HPB perustaa "Lucifer"-lehden

Elonpyörän vuosikirjasta 2005 otettu kirjoitus:

Markku Jaatinen: H.S. Olcottin elämä

       Kun länsimaisessa ajanlaskussa elettiin 1870-lukua, oli järkähtämättömiin luonnonlakeihin perustuva syklinen kierros nostava ikivanhan itämaisen viisaususkonnon, teosofian taas päivänvaloon. Ihmiskunnan Opettajat olivat pitkän etsinnän jälkeen löytäneet sopivan ihmisen, H.P. Blavatskyn, joka tulisi opettamaan sitä. Tehtävä oli erittäin vaativa, joten hänelle tarvittiin avuksi samanhenkinen ihminen, joka oli Henry Steel Olcott (1832-1907). Olcottin ollessa alle 20-vuotias oli nykyaikainen spiritismi ilmaantunut länsimaihin ja hän myös tutustui siihen. Tämä sai jo hyvin nuorena hänen kiinnostuksensa heräämään kohti elämän tarkoitusta. Vietettyään jonkin aikaa maalaiselämää alkoivat siihen liittyvät asiat vetää häntä puoleensa niin paljon, että hän opiskeli maataloutta ja oli myös toimittajana maatalouslehdessä. Hän otti aina vakavasti tärkeiksi kokemansa asiat ja perusti maanviljelyskoulun, joka oli aikansa edelläkävijöitä. Tätä kautta hänestä tuli myös suosittu luennoitsija ja kirjoitti myös kaksi alan oppikirjaa.
       Vuonna 1860 syttyi Yhdysvaltojen sisällissota, johon Olcott otti osaa. Hän kuitenkin sairastui punatautiin ja malariaan ja sai siirron eri virastoihin tutkimaan varojen väärinkäyttöä, jossa työssä jopa hänen henkeään uhattiin. Näiden vaiheiden jälkeen hän alkoi opiskella lakia ja pääsi asianajajaksi New Yorkiin. Hän erikoistui tulli- ja vakuutustapauksiin ja sai sitä kautta monia merkittäviä asiakkaita. Ne tapahtumat, jotka olivat sinetöivä hänen loppuelämänsä, olivat kuitenkin jo ovella.
       Olcott piti tarkkaa päiväkirjaa vuodesta 1874 lähtien aina 1800-luvun loppuvuosiin saakka. Päiväkirjoista on julkaistu yli 2000-sivuinen kirjasarja "Old Diary Leaves" (Vanhoja päiväkirjan lehtiä), josta osa on jo suomalaisten lukijoiden iloksi julkaistu suomen kielellä. Nämä kirjat osoittavat, miten yksikin ihminen pystyy saamaan paljon aikaan, jos toiminta on puhtaasti epäitsekästä ja jos sen pohjalla on sydämen viisaus eikä älyn viisaus. Kesällä 1874 kesken työn hän havahtui siihen, ettei ollut moneen vuoteen syventynyt spiritismiin ja osti lehtikioskista heidän äänenkannattajansa "Banner of Light" -lehden, jossa kerrottiin merkillisistä henkien materialisointitapahtumista Vermontin osavaltiossa. Hän meni Vermontiin ja oltuaan siellä muutaman päivän hän kirjoitti niistä artikkelin "New York Sun" -lehteen. Kirjoitus oli niin mielenkiintoinen että kiinnostus levisi jopa maan rajojen ulkopuolelle. Toinen valtalehti "New York Daily Graphic" lähetti hänet tutkimaan tarkemmin näitä tapahtumia, joissa näkymättömän maailman asukkaat muuttuivat havaittaviksi. Hän viipyi siellä kaksi kuukautta lähettäen kahdesti kuussa lehteen artikkeleita "Eddyn kummituksista". Ne olivat niin kiinnostavia, että lehti oli joskus jo tunnin kuluttua ilmestymisestään myyty loppuun. Artikkelit osuivat myös H.P. Blavatskyn silmiin, joka lähti myös Vermontiin tarkkailemaan minkälaisista meedioiden aikaansaamista ilmiöistä oli kysymys ja siellä nämä kaksi tulevaa Teosofisen Seuran perustajaa tapasivat ensimmäisen kerran tässä elämässä, ja jonka päivän Olcott muisti kirkkaana koko loppuelämänsä. Blavatsky viipyi paikan päällä muutaman päivän ja he keskustelivat mm. kyseisistä tapahtumista, spiritismistä ja muista sen alan asioista. HPB:n mielipide oli se, että yleisesti ottaen spiritismi oli tietämättömien meedioiden harrastamaa "tiedostamatonta noituutta". Siinä ei ollut mitään henkistä, siitä saattoi muodostua este ihmisen kehitykselle ja se saattoi ajanmittaan olla molemmille osapuolille jopa vaarallista. Samalla Olcott sai kuulla monista HPB:n jännittävistä matkoista eri puolilla maailmaa, joilla hän oli kokenut monia merkillisiä asioita. Olcottin palattua takaisin New Yorkiin alkoi heidän tiivis yhteistyönsä. HPB kirjoitti eri lehtiin artikkeleita spiritualismista ym. ja tämän ja seuraavan vuoden alkupuolella HPB alkoi puhua Olcottille itämaisesta filosofiasta ja Veljeskunnasta, itämaisista adepteista ja hänen yhteydestään heihin. Olcott sai konkreettisesti tutustua heihin ensin kesällä 1875 kirjeen muodossa, jossa häntä neuvottiin olemaan luottavainen ja levollinen ja karkottamaan mielestään kaikki turhat epäilyt. Ilmeisesti Olcottilla ei siihen aikaan ollut täyttä varmuutta asiasta, koska samana päivänä HPB kehotti häntä olemaan harkitsevainen ja että vielä on mahdollisuus kieltäytyä, mutta jos hän suostuu, paluuta vanhaan elämään ei ole ja kivisellä tiellä tulee olemaan monenlaisia houkutuksia ja vaikeuksia luottamuksen kokeilemiseksi. Olcott suostui ja siitä alkoi hänen henkinen valmentautumisensa. "Viisauden Mestarien kirjeissä" sanotaan Blavatskysta ja Olcottista, että he eivät suinkaan ole täydellisiä, mutta heissä on harvinaislaatuinen määrä epäitsekkyyttä ja itsensä uhraamista muun ihmiskunnan hyväksi.
       Saman vuoden syksyllä perustettiin New Yorkissa pienessä vuokrahuoneistossa yhdistys, jonka nimeksi valittiin Teosofinen Seura. Seuran perustajia HPB:n ja Olcottin lisäksi olivat mm. William Judge ja Seurasta oli tuleva maailman laajuinen järjestö.
       Olcott oli toiminnan ja perinpohjaisuuden mies. Kun eräs Teosofisen Seuran jäsen sanoi hänelle ennen kuolemaansa haluavansa ehdottomasti tulla itämaiseen tapaan polttohaudatuksi, aloitti hän oitis valmistelut ja siitä oli tuleva merkkitapaus, koska se oli ensimmäinen julkinen ja tieteellinen polttohautaus Yhdysvalloissa. Hän joutui asioimaan monissa virastoissa ja tekemään huolellisia tutkimuksia ruumiin balsamoinnista ja sen polttoon liittyvistä seikoista, mutta kaikki onnistui alusta loppuun ja ruumis paloi niin kuin sen pitikin. Olcott huomasi heti, että tämä oli mitä parhain tilaisuus tuoda teosofinen maailmankatsomus esille. Hän lähetti Pennsylvaniassa 6.12 1876 pidettyyn polttohautaustilaisuutee tuhansia kutsukortteja mm. tiedemiehille, terveysviranomaisille ja lehtien toimituksille, ja kaikista näistä oli paljon edustajia paikalla jopa ulkomaita myöten. Teosofisen Seuran jäseniä oli paikalla ja tuhansille tilaisuuteen tulleille uteliaille Olcott piti muistopuheen, jossa hän puhui teosofiasta ja itämaisesta käsityksestä kuolemasta ja kuolemattomuudesta vainajan testamentin mukaisesti.
       HPB aloitti ensimmäisen suurteoksensa Hunnuttoman Isiksen kirjoittamisen kesällä 1875 kirjan valmistuessa kaksi vuotta myöhemmin. Olcott kirjoitti puhtaaksi hänen käsikirjoituksiaan ja sai samalla paljon opetusta okkulttisista tieteistä ja itämaisesta filosofiasta. Kirjaa kirjoittaessaan monet vihityt käyttivät HPB:n ruumista välikappaleenaan, Samalla myös Olcott tutustui HPB:n kautta moniin Veljeskunnan edustajiin, niihin, joilla oli vielä fyysinen ruumis sekä niihin, joilla sitä ei enää ollut. Kirjan ilmestyminen oli merkkitapaus. Yhdysvaltain lehdistö kirjoitti siitä runsaasti ja monet aikansa johtavat yhdysvaltalaiset tiedemiehet olivat siitä kiinnostuneita. Kirjan saaman julkisuuden johdosta Blavatskyn ja Olcottin asunnossa kävi jatkuva vierailijoiden virta ja HPB:sta tuli julkisuuden henkilö, jollaisena hän pysyi elämänsä loppuun saakka.
       Eräänä iltana 1877 ollessaan lukemassa kirjaa itämainen adepti ilmestyi Olcottin huoneeseen astraalimuodossaan ja kertoi hänelle, että Olcottin sen hetkinen toiminta oli tuonut Mestarin vierailemaan hänen luonaan ja että Olcottista riippuisi, tulisivatko he tapaamaan useamminkin tässä elämässä avustajina ihmiskunnan hyväksi, sillä suuri työ oli edessä ja hänellä olisi oikeus osallistua siihen. Mestari kertoi myös, että salainen side oli vetänyt HPB:n ja hänet työtovereiksi ja että se side ei voisi katketa, vaikka sitä koeteltaisiinkin. Olcottin mielessä heräsi monia kysymyksiä, jopa sellainen, että oliko koko tapahtuma jokin hallusinaatio. Samassa Mestari hymyili hänen ajatukselleen, irrotti päästään turbaaninsa, ojensi sen hänelle ja oli muutaman sekunnin kuluttua poissa. Olcott havaitsi istuvansa yksin edessään meripihkanvärinen, raidallinen päähine.
       Vuosi 1878 oli merkittävä, koska sinä vuonna perustettiin Teosofisen Seuran ensimmäinen haaraosasto, Lontoon looshi ja vuoden lähetessä loppuaan päämaja päätettiin siirtää New Yorkista henkiseen kotimaahansa Intiaan. Niinpä HPB ja Olcott alkoivat valmistella sinne muuttoaan. Näihin aikoihin alkoivat muotoutua myös Teosofisen Seuran päämäärät nykyiseen muotoonsa, joka on seuraava: 1) Ihmiskunnan yleisen veljeyden ytimen muodostaminen, 2) okkulttisen tieteen opiskeleminen ja 3) itämaisen kirjallisuuden ja filosofian elvyttäminen.
       Bombayhin saapuminen helmikuussa 1879 oli monessa mielessä suuri muutos, sillä tähän asti Olcottin työnä oli ollut auttaa HPB:tä tämän kirjallisissa toimissa, luennointia ja teosofian esiintuomista monella eri tavalla, kuten polttohautauskin osoittaa. Heti heidän saapumisestaan lähtien, jonka tapahtuman lehdistökin huomioi, seurasi uskomaton kiinnostus ja innostus teosofiaa, viisaususkontoa kohtaan, vaikka nämä asiat olivat olleet Intiassa esillä jo ikimuistoisista ajoista lähtien. Intian vanha viisaus oli kuitenkin ajan mittaan rappeutunut ja intialaisten arvostus maansa henkiseen perintöön oli heikentynyt. Anglointialaisen "Pioneer"-lehden toimittaja A.P Sinnett otti perustajiin yhteyttä ja pääsi myöhemmin kirjeenvaihtoon Teosofisen Seuran takana olevien Mestareiden kanssa. Saman vuoden syksyllä perustettiin paisuneen kirjeenvaihdon vuoksi "The Theosophist" -lehti, jonka päätoimittajaksi tuli HPB. Hän joutui kuitenkin välillä hoitamaan terveyttään ja Olcottilla oli silloin paljon työtä lehden kanssa. Hänen varsinainen työsarkansa oli levittää teosofista maailmankatsomusta ruohonjuuritasolla halki koko silloisen Intian perustaen looseja lähes joka kaupunkiin, jossa hän esitelmöi esitelmäpaikkojen pullistellessa väen paljoudesta. Hän teki vuodesta toiseen fyysisesti raskaita pitkiä matkoja eri puolilla Intiaa. Esitelmämatkat kestivät monesti kuukausia ja hän matkusti mm. junalla, härkävankkureissa ja norsun selässä. Hänen yöpymispaikkansa vaihtelivat asemalaiturien penkeistä maharadzojen palatseihin. Hänen esitelmänsä käsittelivät mm. uskontoja, ihmsen rakennetta, karmaa ja jälleensyntymistä, okkultismia, parantamista, eri joogamuotoja, vedantafilosofiaa, saaden innostuneen vastaanoton niiden omilla synnyinsijoillaan. Häntä kävivät kuuntelemassa mm. silloisen Intian oppineimmat hindut ja yliopistomiehet ja hän ystävystyi monien heidän kanssaan. Vuonna 1880 Blavatsky ja Olcott matkustivat muutaman muun teosofin kanssa Ceyloniin ja ottivat buddhalaisen vihkimyksen. Kristinusko oli pilannut siellä alkuperäisväestön buddhalaisen uskon ja koulutuksen ja he tarttuivat lujasti toimeen saadakseen parannuksen tilanteeseen. Paikallinen väestö otti heidät iloiten vastaan, olivathan he ensimmäiset valkoihoiset, jotka puolustivat heidän uskoaan. Olcottin toimesta perustettiin sen ja seuraavien vuosien aikana saarelle buddhalaisia kouluja ja monia teosofisia looseja, joiden jäseniksi tulivat kaikki saaren johtavat buddhalaiset. Hän kirjoitti buddhalaisia lehtikirjoituksia ja muun muassa "Näin puhui Buddha" -kirjan. Hänen muistoaan kunnioitetaan vieläkin nykyisessä Sri Lankassa.
    Olcottin ollessa vuonna 1882 Ceylonilla paikalliset lähetyssaarnaajat olivat tekemässä eräästä kaivosta Lourdesin kaltaista ihmeparannuspaikkaa, ja jotain oli kiireesti tehtävä, ettei näin kävisi. Samoihin aikoihin erään puoliksi halvaantuneen miehen antaessa vähistä varoistaan lahjoituksen teosofiseen toimintaan sanoi sisäinen ääni Olcottille, että "tässä on sinun tilaisuutesi". Niinpä hän paransi muutaman käsittelykerran jälkeen miehen mesmerisillä sivelyillä. Näin oli uskovaisten sittemmin humpuukiksi osoittautunut teko tehty tyhjäksi. Hän paransi tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä Ceylonilla ja Intiassa joskus pelkästään käsien päälle panemisella. Hän paransi erään kasvohalvauksesta kärsineen potilaan lausumalla sanat "ole terve", jonka jälkeen sairas kykeni sulkemaan silmänsä ensimmäisen kerran kahteen vuoteen. Samoin hän paransi Ceylonilla mykän miehen viidessä minuutissa sivelemällä hänen päätään. Kerran johtava kirkollisen järjestön edustaja oli päivän mukana Olcottin parantaessa ihmisiä ja joutui myöntämään, että tämä suoritti samanlaisia ihmeparannuksia kuin Jeesus. Olcott paransi missä tahansa ja milloin tahansa ja teki tätä työtä loppuvuoteen 1883 saakka. Kaiken kaikkiaan hän kävi elämänsä aikana Ceylonilla 19 eri kertaa.
    Vuoden 1882 lopulla Teosofisen Seuran päämaja siirrettiin Bombaysta Adyariin, Madrasin esikaupunkiin, jossa hän eli elämänsä loppuun saakka. Seuraan liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista maharadjoista kastittomiin asti. Alkuvuosien eturivin teosofeista mainittakoon mm. Damodar K. Mavalankar, T. Subba Row. Olcott ja Blavatsky tapasivat monia Intian joogeja ja viisaita, jotka olivat joskus eri mieltä asioista. Intia on kuitenkin maa, jossa on aina ollut tilaa kaikille eri uskonnoille ja filosofisille suuntauksille ja alkuvuosina perustettiin Intiaan ja Ceylonille noin 200 teosofista loosia. Kuvaavaa hänelle koituneesta kunnioituksesta intialaisten taholta voi mainita sen, miten Kalkutassa Bengalin kuuluisin brahmiinipandiitti ja sanskritin kielen asiantuntija Taranath Tarka Vachaspati antoi Olcottille brahmiinikastin korkeimman symbolin, pyhän langan ja siihen kuuluvan mantran osoituksena hänen syvästä tiedostaan hindulaisuuden perimmäisistä kysymyksistä.
       Olcott sai vuonna 1884 Burman kuninkaalta kutsun vierailla Burmassa. Hän kuuli kuitenkin paikallisilta ihmisiltä, että kuningas oli julma tyranni. Niinpä hän ei suostunut tapaamaan tätä ja palasi takaisin.
       HPB matkusti vuonna 1885 osaksi heikentyneen terveytensä takia Eurooppaan alkaen samalla valmistella seuraavaa suurteostaan, "Salaista Oppia" palaamatta koskaan Intiaan Olcottin jäädessä Teosofisen Seuran presidenttinä päämajaan. Samana vuonna myös toinen Seuran tukipylväistä, Damodar lähti Tiibetiin Mestarien luokse ollen sen jälkeen yhteydessä ainoastaan muutamiin teosofeihin.
       Intiassa Olcott teki paljon työtä saadakseen aikaan parannusta hindulaisten kouluttamiseksi, koska siirtomaavallan alaiset koulut olivat hyvin pitkälle joko uskontokielteisiä tai kristillisiä ja saadakseen sivistystä oli nuoren hindun tultava joko materialistiksi tai kristityksi. Tämän vuoksi hän perusti kouluja, joissa tuettiin heidän omaa uskoaan. Samoin hän alkoi kaikkien hylkäämille kastittomille, paarioille, perustaa lahjoitusvaroin kouluja, jota työtä Annie Besant myöhemmin jatkoi.
       Vuonna 1889 kutsui Japanin nuorten miesten buddhalainen yhdistys hänet vierailulle. Hän lähti tälle pitkälle mukanaan ceylonilainen Dharmapala, josta oli tuleva Maha Boddhi Societyn perustaja. Olcott viipyi Japanissa yli kolme kuukautta pitäen yli 70 esitelmää tai puhetta saaden aikaan enemmän yhteistyötä eri ryhmien välille. Matkan seurauksena syntyi ajatus tehdä enemmän yhteistyötä eri maiden buddhalaisten välillä ja 1891 pidettiin hänen toimestaan Adyarissa kokous, jossa eri maiden buddhalaiset hyväksyivät yhteisen neljätoistakohtaisen julkilausuman.
       Vuonna 1893 järjestettiin Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä maailmanuskontojen konferenssi. Olcottin ollessa estynyt Teosofista Seuraa edusti siellä mm. Annie Besant, Isabel Cooper-Oakley ja W.Q. Judge. Olcott teki elämänsä loppuun saakka monenlaisista vastuksista välittämättä esitelmämatkoja Eurooppaan, Amerikkaan ja Australiaan. Olcott kävi muutaman kerran myös naapurimaassamme Ruotsissa, josta oltiin oltu päämajaan kirjeyhteydessä jo 1880-luvulta lähtien. Olcottin vieraillessa Tukholmassa vuonna 1900 hänet tapasi siellä mm. Pekka Ervast. Mestareiden uskollinen palvelija ja Seuran ensimmäinen presidentti H.S. Olcott siirtyi näkymättömille tasoille 17.2. 1907 Adyarissa oltuaan Teosofisen Seuran johdossa 32 vuotta, jona aikana siitä oli kasvanut 15.000 jäsenen järjestö.
       Lopuksi Olcottin monivuotisen yhteistyökumppanin H.P. Blavatskyn hänestä esittämä lausunto: "Ohdakkeinen ja täynnä salahautoja oli se jyrkkä polku, jota hänen oli kiivettävä. Kauhistuttava oli vastustus sen Seuran ulkopuolella, joka hänen täytyi rakentaa. Petollisuus, jota hän usein päämajassa kohtasi, oli inhottavaa ja masentavaa. Viholliset kiristelivät hampaitaan hänen kasvojensa edessä. Ne, joita hän piti uskollisimpina ystävinään ja työtovereinaan, pettivät hänet. Kuitenkin siinä missä sadat muut hänen sijassaan olisivat romahtaneet ja luopuneet epätoivoisena koko yrityksestä, hän tästä välittämättä jatkoi kiipeämistään ja ponnisteli kuten aikaisemminkin periksi antamatta ja pelotta, tukenaan se yksi ajatus ja vakaumus siitä, että hän teki velvollisuutensa. Hänellä oli ainoastaan yksi valonlähde - käsi, joka oli hänelle ensimmäisenä osoittanut tien ylös, sen Mestarin käsi, jota hän rakastaa ja kunnioittaa niin hyvin ja palvelee niin omistautuneesti…"

takaisin kirjaluetteloon