Tiibetissä syntynyt

Chögyam Trungpa tunnistettiin kolmentoista kuukauden iässä tulkuksi eli valaistuneen opettajan jälleensyntymäksi. Hän oli perättäisten Trungpa-opettajien sarjassa yhdestoista ja kävi läpi nuoruuselämän intensiivisen harjoituksen. Hänet vihittiin korkeimpaan munkin arvoon kahdeksantoista ikäisenä vuonna 1958.
Seuraavana vuonna Kiinan armeija vyöryi Tiibetiin. Nuori Trungpa päätti lähteä maanpakoon ja vaelsi lähes vuoden ajan vuorten sokkeloissa Himalajan ylitse välttäen lopulta täpärästi kiinnijoutumisen.

Trungpan kertomus elämänvaiheistaan nuorena munkkina, Surmangin alueen suurten luostareiden hengellisenä johtajana ja liikuttavista suhteista opettajiinsa tarjoaa läheisyyden tuntumaa tiibetiläisen laman elämään. Teos on ainutkertainen Tiibetin tuntemattoman luostarimaailman sisäinen kuvaus. Muistelmat tiivistyvät rohkean, mutta vaikealla tavalla pitkittyneen paon kuvaukseen.
Teoksen loppuosassa Trungpa muuttaa Intiasta länteen ja tapaa runsaasti nykymaailmassa eläviä ihmisiä, jotka ovat yllättävällä tavalla innokkaita ja valmiita tutustumaan Tiibetin buddhalaisuuden muinaiseen viisauteen. Monilla on silti pulmanaan Trungpan havaitsema "hengellinen materialismi".

Kagyu- ja Nyingma-perimyslinjoja edustanut XI Chögyam Trungpa perusti yhdessä pakolaiskumppaninsa Akong Rinpochen kanssa nyt jo yli 30 vuotta toimineen Samyé Lingin luostarin Skotlantiin ja pian sen jälkeen lukuisia buddhalaisia harjoituspaikkoja Yhdysvaltoihin. Atlantin takana syntyneiden dynaamisten meditaatiokeskusten ja suosittujen julkaisujen perusteella Trungpaa voi verrata vajrayana-buddhalaisuuden tarunhohtoisiin mahasiddhoihin. Hän kuoli Yhdysvalloissa vuonna 1987.

takaisin kirjaluetteloon